lauantai 25. tammikuuta 2014

Hellyyttä / Random acts of kindness

Usein sanotaan, että tyttökissat eivät tule keskenään toimeen, koska taistelevat laumanjohtajan paikasta.

PYH! Tässä todisteita väitettä vastaan:

video

Meidän kaksi kissanpentuamme tulevat Muhvin kanssa kuitenkin - pieniä raapimapuukiistoja lukuunottamatta - mainiosti toimeen. Tällä hetkellä sängyssämme on kaksi ihmistä ja kaikki kolme kissaa vetämässä hirsiä: Pura Eetun sylissä, Muhvi polvieni vieressä ja Rosi jaloissa.

Muhvi on parina viime päivänä rohkaistunut entisestään ja ymmärtänyt, että sängyn päällä nukkuminen on kivempaa kuin sen alla kyttäily. Äkkinäiset liikkeet ja kovat äänet (käsien lyöminen yhteen ja niin edelleen) ovat yhä pelottavia, mutta Eetu on Muhvin silmissä päivä päivältä vähemmän karmiva. Kun menen huoneeseen ja kutsun Muhveloa, se monesti hyökkää torkkupaikaltaan luokseni, puskee jalkojani ja antaa silittää. Ihana pötkö.

---

They often say that female cats don't get along, but fight for the role of the pack leader.

YEAH RIGHT! The video tells you more than a billion words: at least our two female kittens get along with Muhvi really well (except for some minor schisms while playing in the cat tree). Right now, there are two human beings and three snoozing cats in our bed: Pura in Eetu's lap, Muhvi right next to my knees and Rosi near my feet.

Muhvi has become courageous during the last couple of days. She has, for example, understood that lying ON the bed is much more fun than sleeping under it. Loud noises and quick movements still upset her, but my boyfriend Eetu is not nearly as scary as in the beginning. When I walk into a room and call Muhvi, she rushes to me, pushes against my feet and lets me stroke her. Simply adorable.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kissanhiekkaa osa II & mainoskatko

Aiemman kissanhiekkavertailun jälkeen olen kokeillut jälleen uutta merkkiä, ja käyttäjäkokemukset ovat ehtineet hieman muovautua.
Vertailun päivittäminen on muhinut mielessä jo tovin, mutta nyt sain viimein inspistä Zooplussan megahyvästä kissanhiekkatarjouksesta : 4x15kg Tigerinon mikrohiekkaa himpun vajaa 51€! Kaikki vaan tilailemaan, tottakai edellä olevaa linkkiä tai blogissa olevaa mainosbanneria klikkaamalla, niin saa taas kisut päivittäistä leipäänsä ;)

Mutta itse hiekkakokemuksiin. Lindocat tuotti pettymyksen aika nopeasti: vähänkään isommat & tuoreemmat paakut eivät tahtoneet pysyä kasassa, vaan tyhjättäessä murenivat pieneksi pissamuruksi. Yök. Alkuun miellyttävä haju alkoi muuttua äklöttäväksi, koska se ei haihtunut ollenkaan. Lopulta meillä sit kissatkin lakkasivat käyttämästä sitä, vaikka mikrohiekan ystäviä ovatkin.
Tätä hiekkaa kului kamalan paljon, seitsämän kissaa neljän vessan kanssa saivat kulutettua täyden vessallisen hiekkaa muutamassa päivässä.

Tilanne kuitenkin palautui ennalleen, kun vaihdoin merkkiä. Otin kokeiluun Biokats Micro -hiekan hyvien arvostelujen ja edullisen hinnan takia (14l = n.13kg, punnitsin). Ihan kiva, mutta paakut hajoilee pissamuruksi tositositosi helposti (taas, yök) ja siivottaessa hiekka pöllyää turhan paljon silmälasipäisen siivoojan mieleen. Kuten Lindocat, myös Biokats ei ole kovin riittoisaa.

Tänään pääsin pitkästä aikaa taas kaatamaan Tigerinoa lootaan, ja voi sitä autuutta. Jokaisen harhakokeilun jälkeen vähintään yhtä ihanaa :D

Edellisestä hiekkapostauksesta jäi uupumaan myös piimaahiekka, joka on paakkuuntumatonta, pieniä punervia palleroita. Hiekka on ihanan kevyttä, ja imukykykin muistaakseni ihan ok noin paakkuutumattomaksi hiekaksi. Mutta. Se värjää kissojen tassut, ja näin ollen myös matot. Punaruskeita tassunjälkiä ympäriinsä.
Plussana kuitenkin melko edukas hinta ja se, että hiekkalaatikko on pakko puhdistaa kokonaan aina hiekkaa vaihdettaessa.

***
Jos joku muuten vielä mielii ihailla Kisun kolleja kuluvan vuoden seinällään, kannattaa pistää töpinäksi. Aamulehdessä, Iltalehdessä ja Morossa olleiden juttujen ansiosta kalenterit viedään käsistä!
Kalenterin tilausohjeet tästä.

***
Nyt täytyy lähteä etsimään kissojen lelukätköjä, sillä Pullis muuttaa muutaman tunnin päästä, ja eihän se käy, että pieni Pullero lähtisi ilman lempilelujaan, synttärilahjoista puhumattakaan!
Mulperi lähti uuteen kotiinsa n. tunti sitten, parin tunnin päästä tulee jo uusi hoitolainen, sitten muuttaa Pulde ja sunnuntaina saapuukin toisesta ensikodista arkalainen tänne kesytettäväksi.
Mutta tästä kaikesta lisää myöhemmin!


Zooplussalle ohjaavat linkit ovat yhteistyölinkkejä. Mielipiteet ovat täysin omiani.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Muhvi, paluumuuttaja / Return of Muhvi

Yksi ensimmäisistä Muhvi-kuvistamme / One of the first photos we took of Muhvi.
Kuten aiemmasta videomerkinnästäni kävi ilmi, Muhvi-kaunotar muutti uuteen kotiin tammikuun alussa. Kuvioihin astui kuitenkin iso MUTTA, jonka vuoksi Muhvin elämä uudessa kodissa päättyi varsin pikaisesti. Syy oli se klassisin: allergia.

Kun kotiehdokas alunperin ilmaantui, tiesimme lievän allergian mahdollisuudesta. Aluksi Muhvi ei kuitenkaan aiheuttanut kummempia oireita, joten se pääsi tutustumaan uuteen kotiinsa Jyväskylään. Parin viikon kuluttua omistajan allergia oli kuitenkin edennyt niin vakavaan pisteeseen, ettei Muhvia voitu pitää. Niinpä Muhvista tuli torstaina paluumuuttaja.

Tuntuu ristiriitaiselta saada Muhvelo takaisin! Toisaalta kissa on pienestä arkuudestaan huolimatta niin ihana, että sitä pitäisi mieluusti itsellään pidempäänkin (lue: ottaisi omakseen, vaikka elämäntilanteemme ei salli sitä), toisaalta harmittaa mielettömästi hyvän kodin meneminen sivu suun - niin Muhvin kuin omistajienkin puolesta. Koti vaikutti kaunottarelle täydelliseltä.


Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan eikä kissan ensimmäinen koti jää aina viimeiseksi. Muhvin matka on edennyt arasta, vapaana ulkoilevasta kissasta uteliaaksi ja hellyydenkipeäksi tapaukseksi. Lisärohkaistumisen jälkeen siitä tulee varmasti misse, joka ei turhaan arastele vieraita ääniä vaan tulee tervehtimään omistajaansa tämän saapuessa kotiin. Täällä toivotaan kovasti, että Muhvin seuraava koti saisi olla myös sen viimeinen. Edelliset omistajat ovat antaneet tytölle hurjan hyvät suositukset: se kuulemma rohkaistui nopeasti, oli kiltti, hellä ja leikkisä ja nukkui sängyssä omistajiensa vieressä.

Kenellä olisi sängyn kulma vapaana ihanalle Muhville?

---

As the videopost showed, Muhvi (Finnish for "muff") moved into her new home in the beginning of January. However, a BUT came along and she couldn't stay there for long. The reason was classic: allergy.

From the very beginning, we knew that there was a possibility that Muhvi might cause her new owner slight allergic symptoms. However, the owner didn't suffer from any major symptoms at first, so Muhvi travelled to Jyväskylä (Central Finland) to get to know her new home. As we feared, after a couple of weeks the owners couldn't keep the cat anymore - the allergy had reached a rather serious point. Muhvi was returned to us on Thursday by the disappointed owners.
Kuva väliaikaisesta kodista /A photo we received from
Muhvi's short-term owners

Our feelings on the return of Muhvi are a bit mixed. Since she is such a lovely cat despite her shyness, it would be great to have her here with us for a bit longer (and keep her, although it's not possible in our situation). At the same time, we feel really sad for both Muhvi and her new owners. For the short period of time that Muhvi stayed at her new home, it seemed perfect for her.

The reality can be harsh: the cat's first home is not always the permanent one. Muhvi has come a long way from the timid outdoor cat she used to be, and is now curious and affectionate. After some more encouragement, I bet she won't fear strange voices any longer but will come to say hello to her new owner when they come home. We really hope that Muhvi's next home would also be her last one. Her short-term owners gave her very good recommendations: according to them, she was a good, affectionate and playful cat. In addition, she was quickly encouraged in her new home - and slept in her owners' bed every night...

Does anyone have any spare space in their bed for this beauty?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Hertan uusi oma koti! / Hertta has a home!

Hoitokissaamme Herttaa kohtasi onni tammikuun alussa kun se pääsi uuteen omaan kotiin Lempäälään. Olimme soitelleet ja viestitelleet uuden kotiehdokkaan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tuomme Hertan mukanamme Tampereen reissulla suoraan uuteen kotiin.
(postauksen kuvat Hertan uudesta kodista)


Hertan uusi koti on kuusihenkinen perhe ja sillä on kaverina 3-vuotias Torsti kolli. Hertan perhe etsi toista reipasta kissaa, koska Torsti oli siirtynyt sisäkissaksi epilepsian takia ja kaipasi selvästi lajitoverin seuraa. Uusi perhe ei pelästynyt Hertan oksentelua ja ymmärsivät kisun ajoittaisen arkuudenkin.


Viedessämme Hertan oman perheensä luo, se pääsi heti tutustumaan paikkoihin. Kahvitellessamme se kiersi naukuen ympäri taloa, yhtäaikaa uteliaana ja hieman pelokkaana. Perhe vaikutti tavatessamme vähintään niin hyvältä kuin puhelimen ja viestin kautta saatu vaikutelmakin oli ollut, joten jätimme Hertan hyvillä mielin tutustumaan uuteen perheeseensä.


Muutaman päivän kuluttua saimme tippa linssissä lukea ihania uutisia neidin kotiutumisesta. Lähtömme jälkeen Hertta oli itkumaukunut hetken aikaa, joten se pääsi tutustumaan uuteen kaveriinsa Torstiin. Hertta kuulemma ilostui selvästi Torstin näkemisestä ja oli heti puskemassa ja liehittelemässä Torstia. Torsti vähän ihmetteli, että mistä tämä tyyppi ilmestyi, mutta parivaljakko kuulemma leikki heti alkuun sopuisasti. 


Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti Hertan totutellessa hieman pienempään laumaan (se kun on kasvanut huomattavasti suuremman kissajoukon keskellä tähän asti), mutta seuraavana päivänä Torstikin osasi jo hakeutua Hertan seuraan ja perheen äiti sai silitellä kisua. 


Näin perheen äiti Päivi kuvailee Herttaa "Hertta on kyllä ihan nimensä veroinen: tosi herttainen pakkaus! Rohkea ja utelias ja sopeutunut talon tapoihin tosi hienosti. Torsti on kyllä tykännyt Hertasta koko ajan, mutta välillä vähän murissut kun Hertta pyörii niin innokkaasti sen ympärillä. Nyt kuitenkin Torsti on tottunut neidin läsnäoloon ja on ihastunut pikkuneitiin, koska yksi ilta selkeästi jo etsi Herttaa: kävi etsimässä sitä meidän sängyn alta ja kurnasi mennessään että missä se kaveri on. Hertta nukkui raapimapuussa ja kun nostin Torstia näyttääkseni missä neiti on, Torsti rauhottui :) 

Hertan kotiutuminen on siis koko ajan parempaa: Kehrää ja pyöriskelee mielissään lattialla kun rapsutellaan, koska on huomannut, että koska Torstikin antaa silittää niin kyllä hänkin voi antaa. Uskaltaa antaa myös lasten silittää, kerjää ruokaa, hyppii tiskipöydälle, leikkii välillä rajustikin, nukkuu ja painii Torstin kanssa ja rohkeasti tutustuu uusiin asioihin. Eilen tuijotteli pää vinossa takkatulta :)
Hertta edelleenkin kuulostelee tosi herkällä korvalla eri ääniä eikä uskalla heittäytyä meidän läsnä ollessa ihan yhtä rennoksi kuin Torsti että ei tarkkailisi jokaista ääntä ja ohikulkijaa, mutta luottaa jo sen verran että tietää, että me olemme hyviksiä, ja ojennettu käsi tarkoittaa rapsutusta tai herkkua. Antoi leikata kynnetkin tosi nätisti, ei yhtään vedellyt tassuja pois alta!
Hienosti siis menee edelleen, me ollaan koko perhe ihan hullaantuneita ja seurataan jokaista liikettä ihaillen. Kissat leikkivät usein niin että karvat pöllyävät, varsinkin Torstilta tuntuu irtoavan tosi paljon karvaa, meillä on päiväpeitto ja olkkarin matto ihan mustassa karvassa. Kisut juoksevat vuorotellen jonossa ja loikkivat sängylle ja painivat ja kieriskelevät välillä sängyltä alas, kun vauhti on niin kova :)"


Hertta siis pääsi ihan supermahtavaan perheeseen, johon se on sopeutunut hienosti! Juuri nämä onnelliset kissatarinat motivoivat tässä hommassa!

....

Ous foster cat Hertta found a new home at the beginning of January in Lempäälä. She now lives with a family of six and has another cat called Torsti as her company. Hertta got to know the house straight away and she was both curious and little afraid of the new place and people. After we left she meowed a lot so the family right a way allowed her to meet her new "brother" Torsti.

Torsti and Hertta got along right away and the next day they already played well together. Both were happy to meet each other! In a few days we got really good news; Hertta seems to enjoy getting to know her new family and the family is happy about the new furry family member. Torsti and Hertta play a lot together and Hertta is curious about all new things like the fireplace :D

As the mother of the family, Päivi says, Hertta is enthusiastic, curious and has adapted to the family very well. Torsti loves to have a fellow creature with him and Hertta lets her new family pet her and she already begs food from her new family :D She is still a little sensitive for strange noises but she does trust her new family and lets them give her treats and even cut her nails!

Hertta found a perfect home for her!

-Saila

torstai 16. tammikuuta 2014

Tervehtikää Myyry-Mulperia! / Meet Myyry-Mulperi!

Meille tosiaan saapui uusi hoitolainen heti seuraavana aamuna, kun Pöppänät olivat muuttaneet. Etukäteen tiesin tulijasta sukupuolen ja "vaikuttaa ihmisläheiseltä", tietysti tulopaikan lisäksi. Pöpöjen lähdettyä tuli mieleen, että haluaisin joskus nimetä kissan Mulperiksi, ja onnekkaasti nimi sopi tulokkaalle kuin nyrkki silmään.

Mulperi <3 puuhka





Mulpero siis saapui meille lauantai-aamuna 4.1. Nokialta, jossa se oli odottanut löytöeläimenä kaksi viikkoa, jos joku kyselisi sen perään. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten kissa siirtyi Kisun hoiviin. Löytöeläimiin Mulperi oli päätynyt joulukuun puolessa välissä, kun se oli pyörinyt jonkin aikaa nokialaisen rivitalon pihassa.
Kisu oli ulkoa löydetyksi hyvässä kunnossa, mitä nyt turkki hilseilee ja lihakset eivät ole kovin jäntevät, ja tulossa heti syliin ja kiehnäämään. Epäilinkin, että Mulpero on ollut jonkun kissa. Hilseilystä huolimatta turkki tuntui kuitenkin hyvältä ja oli tuuhea. Alkuun oli tuttuun tapaan vuorossa eristys matokuureineen, jonka Mupsi söi hienosti ruuan mukana. Mulpero näytti oikealta jätiltä eriössään, mutta nyt suhteutettuna muihin aikuisiin kissoihin, se näyttää aika normaalilta :D

Muhku-Mulperi kyylää /Mulperi stalking


Mulperilla oli kova kiire suljetun oven takaa pois, ja kun aika viimein koitti, muut kissat otettiin vastaan todella kiltisti. Mulpero on viihtynyt muiden kissojen kanssa hyvin ja sopuisasti, vaikka Maisa käykin välillä sähisemässä naamalle. Ihmisistä Mulperi tykkää edelleen ja tervehtii aina, kun tulee samaan huoneeseen.

Tänään olikin jännittävä päivä, kun Mulperolle oli varattu aika kastrointiin ja rokotukseen. Mulperi sai alkurauhoitteen ja punnittiin (4,6 kiloa, mitä!). Menin aulaan odottelemaan ja ehdin istua ehkä minuutin, kun lääkäri huuteli että tarvitaankin pelkkä rokotus. Mulpero oli jo leikattu! Olin aiemmin miettinyt jo sitä, kun pallit näyttivät kovin pieniltä, mutta nyt asia varmistui. Pallittomuuden lisäksi varmistui tarkempi ikäarvio - Mulperi on noin parivuotias muhkelo.Ymmärrettävästi misse on ollut hieman tokkurassa koko päivän.

Vähän säälittää Mulperi, kun omat ihmiset on olleet, mutta perään ei kyselty, vaikka on niin hieno ja mukava kissa. Toisaalta surettaa myös omistajien puolesta, jos Mulperi on päässyt karkuun eikä ole tajuttu kysellä oikeasta löytölästä. Onneksi Muppe pääsee kuitenkin hyvään kotiin, jota on tarjottu jo neljästä paikasta. Viikonloppuna Mulpella onkin kiirettä, kun arvioidaan molempina päivinä kotikandidaatteja.


***

Lääkärissä ollessa kysyin samalla vaivalla myös kotihoitokeinoja perusputsin lisäksi Hipsun akneen, joka on kunnon paukamilla. Välillä on ollut ihan rupea, kun on kutissut sen verran paljon. Akne ei ole vaarallinen, joten en ole pahemmin huolestuillut sen puolesta. Septidinillä ja Betadinella putsailun lisäksi kotikonsteiksi jäi ruokavalion parantaminen. Ruokavalio, vaikka se onkin hyvä valmisruuilla, tuntuukin olevan aika todennäköinen syy, sillä myös Kirppu, Maisa ja Pullis ovat vähän akneilleet, tosin eivät mustapäitä pahempaa. Hipsulla on muutenkin ollut ihon kanssa ongelmia, se on ollut turhan kuivakka. Eines on eines, vaikka miten hyvää merkkiä olisikin, joten käsky (tai no, suositus) kävi käydä barffaten.

Eli nyt meidän taloudessa alkaa siirtyminen raakaruokintaan ja paniikinomainen lukeminen asiasta, ettei tulisi mitään puutostiloja. Asiaahan mutkistaa vielä se, ettei kukaan näistä ole suostunut syömään raakaa lihaa tähän mennessä. Apuaaaaa. Kaikki hyvät vinkit on tervetulleita.


On January 4th we welcomed a new foster kitty, Mulperi (Finnish for mulberry). I had thought about naming a kitty as Mulperi when the right one would come around and there he was, looking just like Mulperi. He has been very friendly and easy kitty who likes cuddling a lot.

Today I took him to the vet to get his vaccination and neutered but as it turned out, his balls were already snipped. As I had doubted, he really has been someone's. Before coming here he had been at the shelter for two weeks, and no one had inquired after him. He has been with me less than two weeks and he already has had four offers for a forever home. This weekend he's gonna inspect two of them.


While at the vet, I asked what I could do about feline acne & dry skin Hipsu has been suffering for a while now. There wasn't much: clean & disinfect his chin, give him fish oil and change the diet. Naturally, he hates salmon oil and wont eat anything it has touched. The vet said diet is the probable cause considerig his young age (2,5yrs) and that three of the cats living here have also had acne, though not as bas as Hipsu's.

So, as the vet recommended, I'm trying raw feeding. I'm pretty nervous I'll do it wrong and they end up having paper bones and going blind and everything, gaah! There's a lot to find out and there's the thing that not one of my cats eats raw meat.. I guess they just have to learn to like it. All good tips are welcome

lauantai 11. tammikuuta 2014

Paljon onnea, Pullis! / Happy birthday Pullis!

Tänään meidän ensikodissa on ollut suuri päivä, olemme juhlineet Pulliksen ensimmäistä syntymäpäivää! Juhlapäivää on vietetty Pullista lahjoen (kolme karvapalloa, joissa on kulkunen sisällä) ja spesiaaliherkkuruokaa syöden. Herkullisen tonnikala-riisi-aterian, josta on meneillään jo toinen kierros, lisäksi Pullis on saanut/saa muutaman ylimääräisen namin. Myöhemmin illalla, kunhan on otettu sopivat ruokalevot, juhlaohjelmaan kuuluu leikkimistä Pulden suosikkiongilla.

Juhlan kunniaksi postauksesta on alempana käännös Pulliksen suomea ymmärtämättömille faneille, jee!

Pullis enjoying her b-day meal with Hipsu

One needs to taste (from) every dish, right? In the background Ötö doesn't seem to know how to eat

Tänään tulee kuluneeksi myös viisi kuukautta siitä, kun pieni valkoinen kiukkupussi saapui hoitoon kirjaimellisesti seinille hyppien. Viidessä kuukaudessa Pultero on muuttunut niin paljon, ettei uskoisi samaksi kissaksi. Edellisestä postauksesta Pulde on edistynyt taas: se on tällä viikolla tullut itse huomioitavaksi, nukkunut päällä, alkaa nauttia silityksistä ja rapsuista ja koskeminen ei aiheuta lähes koskaan enää säpsähtelyä, notkoselkävälttelyä saati pikaista pakoa.

Pulliksen ensimmäisen vuoden kunniaksi loppupostaus on omistettu Pulliksen kuville.
The first proper photo of Pullis I got. Probably in October.

Google made a collage 

Loving Hipsu

Pullis is a modern multimedia kitty

Pullis owned the bed I bought for our dog



Yawning with Maisa

Nap time with Maisa

Napping again, one of her favourite spots - right in front of the radiator.

Soft kitty

Tiny Pullis
Stalking birds in the morning


Pretty kitty needs some grooming from time to time

Hi!
Today's the first birthday of Pullis, and I know how many of you love her, I decided to write this post also in English.
So, today we've been celebrating her birthday a little. I got her three furry balls that have little bells inside, so they jingle while playing. To make the day special, the kitties also got a little feast - some tasty white tuna with rice. Pullis loved it! She was first on the table and last one to finish. Not too surprising, she seems to like everything that has lots of fish in it. Usually she prefers kibbles but we had Catz Finefood's salmon & poultry and herring & crab earlier this week, and she ate very heartily.

But back to the b-day business! What would a birthday be without treats? A lame day. So she got a few duck strips in the morning, and will get some other treats later this evening, too. (Okay, now I have to write single-handed, my other foster came to lie on my lap..) I'm pondering between Toothies (dental care snacks), vitamin paste (lame, I know, but she likes it) and freeze-dried chicken bits. What do you suggest?
Treating kitties is always a bit flammable situation since Maisa will get mad & punch everyone's face if she thinks she hasn't got as much/as good treats as others. Or just because everyone else is getting them too.
Later on we'll also play with Pullis' favourite umm sticks(?).

Today it has also been exactly five months since Pullis came here, all scared and spitting every time I tried to approach. It was impossible to touch her, so it took 2 months that I could take her to the vet to get vaccinated and spayed. In five months she has evolved to this lovely kitty, who spends her time around people, relaxed, and sometimes sleeps next to/on me. I can pet her and she has started to enjoy it, she even lets me to pick her up!

Now I really need to get back to my school work (a short paper about methods in records management of one small town. Interesting, huh?).
But would you like to read this blog also in English in the future? Posts are about my (and couple of other's) life as a foster home and all things kitty.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Adjö, Pöpsit!

Kuten otsikosta voinee jo päätellä, Pöppöset muuttivat uuteen kotiinsa perjantaina.
Sitä ennen Pöppöset kävivät reippaina poikina rokotettavina ja viettivät uutta vuotta raketeista välittämättä. Rokotusten lisäksi Pöpsit myös punnittiin lääkärissä... Kukulla elopainoa oli kertynyt 3,35 kiloa, Pöpölle 2,93kg. Pieni ero. Vertailun vuoksi voin kertoa, että 2 kuukautta vanhempi ja muutenkin isompi luikero-Ötö painaa 3,7kg.

Paksu-Kuku tunnelissa

Kassi-Pöpö
Tötönen poseeraa

Monet pelkäävät ensikoteilua nimenomaan hoitolaisista luopumisen takia, mutta en ole kuullut vielä keneltäkään, että luopumispelkoon olisi mitään aihetta. Hoitolaisten lähdöstä ainakin itselleni tekee helpon se, että tietää niiden pääsevän hyvään kotiin, jossa ne saavat kaiken sen ajan ja huomion mitä ensikodissa ei ole mahdollista antaa. Pidän uusiin koteihin yhteyttä myös luovutuksen jälkeen, eli ihan kokonaan eivät hoidokit elämästäni katoa muuton jälkeenkään. Tietty myös uuden hoidokin jännittäminen ja odottaminen vähentää haikeiluja.

Pöpö auttamassa Zooplus-paketin purkamisessa


Itse asiassa useimmiten odotan hoitolaisten poismuuttoa :D Eikä Pöppänöiden muutto ollut sääntöä vahvistava poikkeus. Muuton odotusta lisäsi vielä se, että uuden hoidokin tulosta oli jo sovittu.
Pakkasin siis Pöpsit perjantaina uuteen ihkaomaan koppaansa, sanoin heipat ja Pöpsit ottivat suunnaksi uuden kodin Kotkassa.
Heti lauantaina meidän täyshoitolaamme muuttikin uusi karvakasa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.




Pöpöt lähdössä matkaan uuden emäntänsä huomassa


Pöpöt kotiutuivat uuteen paikkaan heti ja riehut ovat kuuleman mukaan jatkuneet yhtä vauhdikkaina kuin ennenkin. Hyvä Pöpöt!
Omat kissat ja Pullis jatkoivat eloaan sen suurempia reagoimatta, Hipsu ei tainnut edes kylkeään kääntää, kun Pöppänät haettiin. Luulen, että ainakin Hipsulle ja Maisalle riehu-Pöpöjen lähtö oli ihan tervetullut muutos :D

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Muhvi & Nuoska filmitähtinä




  video

Pitkällisen uurastuksen jälkeen sain aikaan tällaiset terveiset Muhvilta ja Nuoskalta uudelle vuodelle! Molemmat tytöt ovat varattuja ja niitä tullaan katsomaan viikon sisään. Vähän haikea olo, mutta pian pääsemme auttamaan uusia kodittomia kissoja.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Joulukuun puolessa välissä hoitokissamme pääsivät reissun päälle kun otimme nokan kohti Naantalia. Itselläni oli vapaata ja miehellä kekkerit tulossa, joten pakkasin kissat mukaan ja lähdimme evakkoon.

Nuoriso eli Halla, Huurre ja Hertta saatiin näppärästi koppaan. Ne olivat aamulla juosseet, painineet ja riehuneet niin urakalla (tai Halla ja Hertta, Huurre lähinnä kipittää perässä, mutta suuttuu heti jos joku erehtyy sen kanssa painimaan), että nukkuivat kun tukit ja antoivat helposti poimia itsensä koppaan.

Rose-Marien koppaan saaminen hieman pelotti, koska edellisellä kerralla sitä jouduttiin jahtaamaan ympäri huonetta tavaroiden lennellessä ja lopuksi se teki haisevan paniikkivastalauseen nurkkaan. Asettelin aamulla kopat sen turvapaikkojen läheisyyteen ja toisessa kopeista Rose-Marie kävikin makoilemassa (kunnes Halla päätti hyppiä kopan päällä ja Rousku lähti rauhallisemmille unipaikoille).

Loppupeleissä Rouskunkin koppaan saaminen kävi suht kivuttomasti ilman kissa- tai henkilövahinkoja kun sain sen ahdistettua pöydälle nurkkaan, josta ainoa vaihtoehto oli hypätä suoraan koppaan. Automatka meni ihan rattoisasti, mitä nyt Halla hieman avasi ääntään silloin tällöin.


Perillä Naantalissa toista kertaa siellä vieraileva Hertta oli kuin kotonaan. Hertta on kesyyntynyt ihan valtavasti, sen saa jo todella usein nostettua syliin! Kaikkien yllätykseksi myös Rose-Marie lähti heti tutustumiskierrokselle. Halla ja Huurre taas parkkeerasivat eteisen lipaston alle, josta ne pimeyden turvin olivat siirtyneet alakerran rauhaan.

Rose-Marie tiirailee maisemia..

...ja poseeraa..


Rousku keskittyi kaksi päivää maukumaan ja ravaamaan ympäri taloa. Se ei vaikuttanut siltä, että sillä olisi kauhea hätä ollut, mutta juttua riitti! Parin päivän jälkeen sekin sopeutui ja vaikkei Rose-Marie anna vielä oikein koskea, viettää se suurimman osan ajasta ihmisten läheisyydessä.

ChiChi ja Hertta testaavat joululahjoja.

Hellyyttä <3

Välillä piti torkkua, että jaksaa taas.

Olemme edelleen Naantalissa, nyt koko porukalla. Halla ja Huurre viihtyvät lähinnä omissa oloissaan, mitä nyt ruokakupille kyllä kipitetään aamulla ja illalla. Halla pyörii näkösällä siskoaan useammin ja juuri kirjoitushetkellä sillä on meneillään aamuravit Hertan kanssa, joulukuusi saa kyytiä! (äsken Halla jäi kiinni koristenauhaan, hyvä ettei koko kuusi lähtenyt perään kun Halla riuhtaisi itsensä irti :D)

Kuusi ennen...
...ja jälkeen.


Yllättävää kyllä kuusi on vielä pystyssä, sen verran vauhdikasta meno sen ympärillä on ollut etenkin Hertan ja Hallan toimesta. Maton alle on kiva syöksyä, palloja on mukava repiä oksilta alas ja kävi Hertta kokeilemassa runkoonkin hyppäämistä. Hiukan pitää hienostella pistävien neulasten kanssa, mutta pallot kolisevat mukavasti puulattiaa ja –rappusia pitkin. Joulu onkin mennyt hauskasti kissojen menoa seuratessa, 
varsinkin Hertta on sellainen menopakkaus, että siitä riittää huvia yleisölle.




Wohveli näyttää kahden joulun kokemuksella Hertalle miten palloja käsitellään.

Kuusihiippari Halla.

Wohvelin ja Hertan juoksumatsi.

Halla vaanii kuusen juurella.

Uusi vuosikin meni hyvin, ulkona paukkui kovasti, mutta eipä kissat juurikaan hätkähtäneet. Herttakin torkkui kiipeilypuussa ja hieman vilkaisi välillä valoshowta.  Uuden vuoden myötä meidän ensikodillamme onkin ihan uudet kuviot kun muutamme työni perässä Tampereelta Turun seudulle! Jatkossa hoitokissamme siis asustelevat Varsinais-Suomessa, tarkka sijainti selviää jahka löydämme jostain sopivan kissamyönteisen asunnon :)

Huurre <3 Pikkuisen silmä on vähän reagoinut erilaiseen sisäilmaan.
Hyvää Uutta Vuotta lukijoille!